Mistä kaikki alkoi?

Taisi olla vuosi 2004 kun kirjoitin ensimmäiset lauseet, itse tehtyyn blogiin jonka olin rakentanut koodeilla alusta alkaen itse. Tästä pari vuotta eteenpäin joulukuun 24. päivään ja sain lahjaksi ekan oman kameran. Nämä kaksi tapahtumaa elämässäni rakensivat tulevaisuuttani tähän hetkeen josta nyt luet.

“Tahdoin olla oma itseni.”

Koulussa rakastin kirjoittaa tarinoita menneistä ajoista, sodista ja unohdetuista prinsseistä. Valokuvasin luontoa ja kaikki käsillä tekeminen, piirtäminen ja maalaus, luova tekeminen oli se mun oma juttuni. Ekoilta luokilta asti, opettajilla oli täysin erilainen näkemys elämästä, eivät ymmärtäneet taiteilijasieluani vaan kaikki piti piirtää viivojen sisälle, mielikuvitukselle ei ollut tilaa vaan faktat lyötiin pöytään. Kaikkien piti osata samat asiat, olla hyvä kaikessa. En pärjännyt matemaattisissa ja siitä tuli iso haloo. Mutta kun kynä annettiin käteen ja pyydettiin piirtämään, niin tämä tyttöhän piirsi ja kirjoitti. Vuosia myöhemmin mietin, että missä mahtaisin tällä hetkellä olla jos sen sijaan, että selvitettiin miksen ymmärrä matemaatiikkaa oltaisiin keskitytty ja autettu eteenpäin siinä missä olin aidosti hyvä. Olin luova, taiteellinen ja nerokas. Yksinäisyys ja hiljaisuus ruokkii luovaa sieluani ja edelleen päivittäin, silloin tällöin hakeudun yksinäisyyteen, joka tuo minulle lämpöä ja iloa. Aloin tajuamaan, että olen koko elämäni yrittänyt pysyä viivojen sisällä yhteiskunnan halusta vaikka todella tahdoin kurkata vähän rajojen ulkopuolelle. Tahdoin olla oma itseni.

Aloin kirjoittamaan Tuohitossuissa blogia viime keväänä ja haluan sanoa, että rakastan tätä, todella paljon. Yhtä asiaa lukuunottamatta. Vihaan sitä, että blogissani täytyy kirjoittaa yksi aihe kerrallaan, en saa olla luova vaan jokaisen postauksen täytyy olla yhden aiheen postaus. Aloin jo hetken kirjoitettuani tuntemaan oloni turhautuneeksi, tahdoin saada luovuuteni ulos. Olen rauhaton sielu, seinillä hyppijä, kastelen kukkia sateella niinkuin Peppi Pitkätossu ja ihan vain siksi, että voit kysyä miksi. Luen ohjekirjoja väärinpäin ja mietin samalla miten saisin kirahvin kuljetettua toiselle puolelle maapalloa.

Tästä syystä olen päättänyt uudistaa blogini ulkoasua ja sen sisältöä. Minulla on paljon ajatuksia blogini suhteen mutta kestää hetken, että saan kaiken koodattua paikoilleen. Vähemmän hölynpölyä, enemmän elämää. Ajatuskuplana aikakausilehdet, joissa saa yhdistettyä kauniita valokuvia, tekstiä ja visuaalista kauneutta, kaikkea sopivassa suhteessa.

No tärkein asia, mitä tämä tarkoittaa teille lukijoille?

Jos rakastat kauniita kuvia, reseptejä, ohjeita ja graafista kauneutta tulet tuntemaan olosi oikein kotoisaksi. Haluan edelleen kirjoittaa asioista jotka puhuttavat itseäni, auttavat lukijaa ja antavat mielikuvitukselle sijaa. Vähemmän “tänään kävin kaupassa” ja enemmän “näillä vinkeillä saat upeita kuvia” ja “miten tunnistaa parhaimmat ruokasienet metsässä”, unohtamatta omavaraisuuden haaveita ja vihreitä tossunjälkiä.

Blogin puolelle päivitän uusia postauksia uudella tyylillä ja rytmillä. Kertokaa mielipiteitä! Itse olen tosi innoissani tästä uudistuksesta, alkaa näyttämään niin kivalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *